On se mukavaa kun on parisuhde. Välillä toisen naamaa ottaa todella aivoon ja välillä taas on todella yksinäinen olo. Kuten tänään, kun mieheni on töissä aamusta iltaan. Koulusta on jäljellä enää tentit, joten kotona tulee vietettyä paljon aikaa. Kaikki kaverit ovat töissä tai asuvat ärsyttävän kaukana. Miten on siis mahdollista, että parin päivän yksin oleminen saa hyppimään seinille?! Olen sentään asunut yksin yli 5 vuotta nuorempana. Ehkä sitä on vaan tottunut jo toisen ihmisen läsnäoloon kun samassa talossa asutaan. Tottumuksista on todella vaikea päästä irti. Toisaalta yksinololla on sekin vaikutus, että joutuu väkisinkin pohtimaan omia ajatuksiaan ja uppoutumaan itsetutkiskeluun. Huomaan itseni kohdalla sen olevan hyvin epämiellyttävää. Ja ehkä hieman pelottavaakin. Kaikki asiat itsessä ei aina miellytä. Kirjoittaminen tuntuu kuitenkin helpottavan ja tekstin määrästä huomaan, että sanottavaa on paljon. Ihmeellistä on elämä!